Sillä minä on katoava
Olemme työryhmänä kokoontuneet yhteen ja pohtineet identiteetin ja minuuden ympärillä olevia kysymyksiä sekä näiden kysymysten kautta aukeavaa ruumiillisuutta. Prosessin suuntaa ovat määrittäneet seuraavat kysymykset: Mikä saa minut tuntemaan itseni elossa olevaksi? Millainen työskentelyprosessi voisi olla, jos sen aikana pitäisimme huolta toisistamme sekä ympäröivästä maailmasta? Mikä kaikki prosessissa voi olla määrittelemätöntä, haurasta ja lempeää? Työryhmä ehdottaa esitykseksi yhteistä tilaa, johon voit tulla todistamaan, olemaan, liikkumaan tai aistimaan. Esitys oli Elsa Heikkilän taiteellis-pedagoginen opinnäyte osana tanssitaiteen maisterin tutkintoa Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Prosessin aikana nousseet kysymykset minuudesta sekä identiteetistä, laittoivat alulle Heikkilän pohdinnan työväenluokkaisen taustan ja ruumiillisuuden suhteesta.
Työryhmän koollekutsuja ja esityksen konsepti: Elsa Heikkilä
Esityksen toteutus: työryhmä
Esiintyjät: Elsa Heikkilä, Leena Nuora, Kenneth Siren ja Outi Suontausta Tilasuunnittelija: Kristina Saajanaho Äänisuunnittelija: Jari Koho Valosuunnittelija: Nanni Vapaavuori
Tuotanto: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Opetusteatteri
Kantaesitys: 11.10.2018, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, tila 535
Kuvat: Sanni Siira
Ihmisen identiteetin hauraudesta
Ajattelen itse minuuden olevan jotakin epämääräistä, muuttuvaa ja haurasta. Minä vaikutun koko ajan ympäristöstäni ja olen osa sitä. En halua ajatella minää irrallisena, ylivertaisena vaan pikemminkin kerrostuneena ja limittyneenä. Minän jälkeinen aika... Se lohduttaa, jos ajattelen, että suurten kertomusten aika on ohi. Minun ei tarvitse yrittää rakentaa suurta kertomusta itsestäni. (Ote opinnäytetyöni kirjallisesta osasta)